Rallireittien suunnittelu ei ole mikään nopea sprintti — se on pitkän matkan maraton, jossa jokaisella askeleella on merkitys. Tässä pelissä ei auta pelkkä GPS tai karttaohjelma, vaan tarvitaan syvällistä ymmärrystä maastosta, sääolosuhteista, logistiikasta ja ennen kaikkea siitä, miten mitataan kuljettajan todelliset taidot. Myös sääntökirjaa on osattava tulkita yhtä tarkasti kuin vanhaa topografista karttaa. Kaikki alkaa siitä, että reitti ei vain tarjoa vaihtelevaa ja teknisesti haastavaa ajettavaa, vaan myös täyttää kansainväliset ja kansalliset turvallisuus- ja kilpailuvaatimukset. Keskustelu siitä, millainen on hyvä erikoiskoe, käy edelleen kuumana vanhan kaartin ja uusien organisaattorien välillä. Kun itse olin mukana suunnittelemassa Keski-Suomen legendaarisia pätkiä, vierähti usein viikkoja maastossa, metsäautoteiden kuntoa tarkastaen ja mutkaviidakkoa analysoiden. Vasta sitten uskalsi piirtää ensimmäisenkään mutkan rallikartan luonnokseen.
Maaston valinta ja reitin rakentamisen ensimmäiset vaiheet
Kun kisajärjestäjä päättää lähteä suunnittelemaan uuden erikoiskokeen, ensimmäinen askel ei ole kartoissa, vaan kahvipöydässä kunnan päättäjien kanssa. Vaikka saattaa kuulostaa byrokraattiselta, kaikki lähtee maanomistajien ja kuntien yhteistyöhalukkuudesta. Jos yksikin kriittinen tontti blokkaa tien käytön, koko reitti voi kaatua siihen. Siitä päästään kunnallislupiin, ympäristövaikutusten arviointiin ja lukemattomiin ennakkotarkastuksiin. Tien kantavuus tarkastetaan, tarkastellaan korkeuseroja sekä arvioidaan näkyvyyttä — ettei tule sokkomutkia, joissa katsojat päätyvät liian lähelle tapahtumia. Kun reitti on alustavasti hahmoteltu, testataan ajettavuus pienemmällä kalustolla. Tämä vaihe on erityisen oleellinen, ja liian moni nykyajan järjestäjä jättää tämän välistä — virhe. Ajon kautta saa tuntuman pinnan pitävyyteen eri vuodenaikoina ja voi arvioida tulevia kulumia. Suomessa esimerkiksi Neste Rally Finlandin järjestäjät ottavat tämän vaiheen vakavasti ja jokainen metri arvioidaan sekä turvallisuuden että ajettavuuden näkökulmasta.
Turvallisuus ja katsomoiden sijoittaminen
Kun reitti on hahmoteltu ja hyväksytty maastollisesti, seuraava vaihe on turvallisuuslogiikan rakentaminen. Tämä osuus erottaa ammattilaiset harrastelijoista. Katsomoalueet eivät voi koskaan olla vain mukava kukkula ja hyvä näköyhteys, vaan niiden on perustuttava evakuointisuunnitelmiin, pelastustiereitteihin ja katsojamassojen hallittavuuteen. Tässä käytetään jopa drone-kuvaa ja GPS-trackingia, jotta riskialueet voidaan ennakoida ennen kuin ensimmäistäkään nauhaa viritetään. Vanhan koulukunnan konsteilla karhennettiin tuhansia metrejä tietä hiekkapuhaltimilla, jotta pito päiväsaikaan olisi optimissaan ja illan tullen kulutus ei tarkoittaisi rengaskaatopaikkaa. Onkin hyvä muistaa yksinkertainen nyrkkisääntö: jos reitti on liian helppo katsottavaksi, se on liian vaarallinen ajettavaksi.
Hyväksyntä kilpailukalenteriin – ei mikään muodollisuus
Kun suunniteltu reitti täyttää tekniset, logistiset ja turvallisuusvaatimukset, on aika siirtyä varsinaiseen kilpailukalenterin hyväksyntään. Tässä vaiheessa mukaan astuvat AKK-Motorsport, FIA ja useat asiantuntijat, jotka tarkastavat kaikkea reitin pituudesta ja korkeuseroista lähtö- ja maalialueiden toimivuuteen. Tässä kohtaa dokumentaation laatu punnitaan — jos et osaa selittää, miksi tietyssä mutkassa on valittu soran sijaan murske, olet pian uudelleenkatselmuksessa. Kansainvälisen hyväksynnän saaminen edellyttää usein referenssiä aiemmista onnistumisista. Esimerkiksi kovimmat rallin erikoiskokeet Euroopassa on rakennettu vuosikymmenten aikana, ja pienikin maineen menetys voi johtaa siihen, että kisa tiputetaan pois WRC-kalenterista. Nämä hyväksynnät ovat yhtä paljon näyttöä osaamisesta kuin itse kisasta. Lisäksi on hyvä muistaa, että rallilegendojen kuten Juha Kankkusen kaltaiset nimet seuraavat edelleen kenttää — virheitä ei katsota sormien läpi.
Ylläpito ja vuosittainen muokkaus
Vaikka reitti tulisi kerralla hyväksytyksi, työ ei lopu siihen. Usein reittiä joudutaan muokkaamaan vuosittain maaperän kulumisen, infrastruktuurin muutosten ja alueellisen kehityksen vuoksi. Pitkäaikaista kilpailukelpoisuutta ei kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Monet aloittelijat kuvittelevat, että kerran rakennettu rata kestää vuosikymmeniä — totuus on, että ilman kunnossapitoa edes legendaaristen pätkien kunto ei kestä kahta kautta. Lopullinen viisaus tässä onkin: hyvä reitti ei ole koskaan valmis, vaan aina testien ja tienpinnan jatkuvan tarkkailun kohde. Kerran, kun testasimme erästä vaihtoehtoista linjausta Suonenjoen alueella, kolmen millin sade siirsi muuten toimivan reitin käytöstä — se olisi ollut katastrofi, jos havainto olisi tehty kisaviikonloppuna. Rallireitin suunnittelu ja hyväksyntä on kuin veistäisi jäätä veitsellä — jokainen liike on arvioitava tarkkaan. Vain kokemus ja jatkuva huolellisuus takaavat sen, että mutkan takaa löytyy haaste, ei katastrofi.