Rallilla on syvät juuret niin suomalaisessa kulttuurissa kuin moottoriurheilun kehityksessä ylipäätään. Mutta jos kuvittelet, että ralli pysyy samanlaisena seuraavan vuosikymmenen, olet kyllä pahasti hakoteillä. Teknologia harppoo eteenpäin suuremmilla askelilla kuin koskaan aiemmin, ja se ravistelee myös rallin ydintä. Tämä ei ole muoti-ilmiö tai pintamaalaus — kyse on auton, kuskin ja ympäristön välisestä syvästä dynamiikasta, jonka muuttuminen edellyttää perusteellista ymmärrystä niin tekniikasta, sääntökentästä kuin ajo-psykologiasta.
Sähköistyminen ja voimalinjojen vallankumous
Suurin virhe, jonka aloittelevat harrastajat tekevät rallitulevaisuudesta puhuttaessa, on olettaa, että sähköautot ovat vain muoti-ilmiö, jonkinlainen PR-temppu. Totuus on, että kilparadoilla hybridit ja täyssähköautot ovat jo täällä — ja ne mullistavat tavan, jolla auto reagoi kaarteessa tai kiihdytyksessä. Kun on tottunut vanhaan turboahdettuun bensiiniselkärankaan, siirtymä sähköistettyihin voimalinjoihin voi tuntua vieraalta, mutta insinöörit ovat vieneet kehitystä juuri siihen suuntaan, jossa voimanvälitys, vääntö ja energiankierrätys yhdistyvät saumattomasti. Lisää tästä voit lukea myös täältä. Ajatus siitä, että sähkövoimalinja ei tuota “oikeaa” rallifiilistä, on vanhakantainen. Todellisuudessa regeneratiivinen jarrutus, moottorin hetkellinen vääntöpurske ja tarkka väännön ohjaus tekevät ajamisesta teknisesti vaativampaa sekä kuljettajalle että huoltoporukalle. Samalla syntyy uudenlaista strategista ajattelua — kuten tapahtui, kun Jaakko “Jatsi” Korhonen testasi prototyyppisähköautoa Jyväskylän pimeillä. Jokainen kurvi piti lukea uudelleen, koska auto reagoi eri tahtiin verrattuna perinteiseen polttomoottoriautoon.
Suurtehoparistojen ja akkujärjestelmien haasteet
Akkuteknologia on edelleen pullonkaula. Rallikisassa paino on kaikki kaikessa — mitä painavampi auto, sitä kovemmin fysiikka taistelee sinua vastaan. Akkujen kokoluokka, jäähdytys ja regeneratiivinen kyky vaikuttavat paitsi suoritukseen, myös siihen, miten reitti suunnitellaan ja missä latausasemat sijaitsevat. Esimerkiksi Jyväskylän MM-osakilpailussa voi olla pakko sijoittaa huoltopiste aiempaa strategisempaan kohtaan, jotta auto kestää koko erikoiskokeen ilman suorituskyvyn hiipumista. Tämä ei ole arvailua — se on insinöörityötä grammojen ja sekuntien tarkkuudella.
Sensoriteknologia ja reaaliaikainen data-analyysi
Olen nähnyt monta yrittäjää, jotka luulevat että nopean auton saa kasaan lisäämällä tehoa. Mutta kohta ollaan maailmassa, jossa data – ei pelkästään hevosvoimat – tekee eron täsmällisen kurvauksen ja ojaan päätymisen välillä. Sensorit, jotka mittaavat kitkaa, jousituksen liikettä, rengaspaineen vaihtelua reaaliajassa, tarjoavat käyttäjälle lähes yliluonnollisen näkemyksen auton käyttäytymisestä. Lisää tästä voit lukea myös [täältä](http://pirelliralli.com/blogi/ikoniset-suomalaiset-rallikuskit-ja-heidan-uransa-kohokohdat/). Kokenut kartanlukija tietää, että vaikka paperikartta on säilyttänyt asemansa, nyt käytössä on rinnakkain kolmiulotteiset topografiamallit ja tekoälyavusteiset ajolinjakehotukset. Näitä sovelluksia käytetään jo testitiimeissä, ja niiden yleistyminen tarkoittaa, että inhimillinen arvio tehdään hetki ennen kuin kone ehtii antaa suosituksen. Tässä vaiheessa vaatii todellista tietotaitoa erottaa, milloin tekoäly on oikeassa ja milloin vanha kunnon “perstuntuma” voittaa. Lisää tästä voi lukea esimerkiksi rallin konkareiden uran kohokohdista.
Virtuaalitodellisuus ja etäharjoittelu
Tulevaisuudessa kuskien valmistautuminen ei tapahdu pelkällä testierikoiskokeella. Simulaattorit ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että ne voivat mallintaa säätiloja, tienpinnan kulumista ja jopa renkaiden lämpöä. Oikein ohjelmoitu simulaattori voi jäljitellä Monte Carlon yllättäviä säämuutoksia paremmin kuin kymmenen tunnin tiestönrunkokierros. Nuori kuski voi siis oppia reitin ulkoa ennen kuin edes istuu oikeassa autossa. Tämä muutos muuttaa täysin tavan, jolla MM-rallin kaltaisiin sarjoihin valmistaudutaan — kuten kerrotaan myös tässä artikkelissa rallikisan seuraamisesta paikan päällä.
Turvallisuusratkaisut ja sääntökentän tulevat linjaukset
Altistuneella alalla, jossa kuljettajat laittavat henkensä peliin joka kerta kun istuvat jäykän turvakaaren sisälle, mikään edistys ei ole turha. Tulevalla vuosikymmenellä tullaan näkemään kehitysaskeleita erityisesti passiivisessa turvallisuudessa — sensoriohjatut turvajärjestelmät, jotka reagoivat ennen kuin kuljettaja ehtii edes tajuta törmäyksen olevan käsillä. Lisää tästä voit lukea tästä. Mutta tässäkin kohtaa törmätään usein aloittelijan virheeseen: kuvitellaan, että FIA:n sääntökirja hidastaa kehitystä. Todellisuudessa sääntökentän tarkoitus on pitää kehitys vastuullisissa uomissa. Kun uusia teknologioita tuodaan kilpuriin, ne on validoitava tarkasti — kuten tapahtui aikanaan, kun Juha Kankkunen testasi ensimmäisiä hiilikuiturunkoisia WRC-autoja. Jokainen uusi materiaali, rakenne, turvakaari tai suitsutuslaite käy läpi laajan testausprosessin ennen hyväksyntää.
Lopuksi: vanhat taidot eivät katoa, ne jalostuvat
Vaikka teknologia muuttaa ralliaulua, yksi asia pysyy varmana: kuljettajan tatsi, tunne alustan läpi, kyky lukea “tiehen kirjoitettuja” vihjeitä ja ymmärtää auton käyttäytymistä sormin ja istuinluin – sitä ei korvaa mikään tekoäly. Tekoäly voi antaa ehdotuksen, mutta päätös tulee aina ihmiseltä. Ne, jotka kuvittelevat, että ralli muuttuu pelkäksi tietokonepeliksi, ovat unohtaneet yhden asian: ralli on sydämen, rytmin ja raa’an tiedon laji. Ne, jotka yhdistävät molemmat maailmat – uuden ja vanhan – ovat voittajia seuraavalla vuosikymmenellä. Ja juuri siksi tulevat kymmenen vuotta ovat jännittävämpiä kuin yksikään kausi pakoputkien pauhatessa kylillä.