Ralliautoilussa aloittelevien kuljettajien suurin kompastuskivi ei ole pelkkä ajotaito. Se on ymmärrys siitä, miten auto käyttäytyy eri olosuhteissa, miten reagoida lennossa muuttuviin tilanteisiin ja miten rakentaa luottamus autoon ja kartanlukijaan. Harjoitusrallit eivät ole luksusta – ne ovat perusta, jolle kaikki menestyksekäs rallikuskiura rakentuu. Ilman niitä nuori kuljettaja on kuin korttipakka ilman kulmaa – täynnä potentiaalia mutta ilman suuntaa. Moni nuori sortuu uskomaan, että simulaattori tai teoriatieto korvaa käytännön kokemuksen. Kauniisti sanottuna: ei korvaa. Simulointi voi kirkastaa reaktioita, mutta kun alla on oikea auto, sora pöllyää ja mutka tulee vastaan nopeammin kuin uskotkaan, vaistot ratkaisevat. Ja nuo vaistot syntyvät vain tunteja nielevien harjoitusrallien kautta.
Mikä erottaa harjoitusrallit muista tapahtumista?
Nyt älä sekoita käsitteitä. Harjoitusralli ei ole esitysnäytös eikä myöskään varjo-MM-osakilpailu. Siellä ei mitata kuka on nopein — mitataan kuka oppii nopeimmin. Harjoitusrallien ytimessä ovat mukautuvat ajorytmit, ajolinjojen testailu, ja ennakkotietojen soveltaminen käytäntöön. Tämä ei tarkoita kaahaamista, vaan älykästä ajamista. Harjoitusralleissa on mahdollista testata säätöjä, jotka eivät suurempien kisojen aikataulussa tulisi kysymykseenkään. Oli kyse sitten iskunvaimentimen rebound-asetuksista tai jarrubalanssista — pienetkin muutokset näkyvät ja tuntuvat heti. Eräs nuori kuljettaja, jonka kanssa työskentelin, oppi tämän kovalla tavalla. Hän yritti ajaa lyhyen testiosuuden liian edistyksellisillä säädöillä. Lopputuloksena – penkalle heti kolmannessa mutkassa. Siitä lähtien hän arvosti harjoitusrallien testiarvoa, ei pelkästään ajokokemuksen määrää.
Rallin dynamiikka muuttuu radikaalisti olosuhteiden mukaan
Et voi oppia ajamaan soralla, jos et ole ajanut soralla. Asfaltti antaa anteeksi — sora ei. Pehmeällä pinnalla auto elää, ja linja muuttuu pienestäkin virheestä. Taitava kuski ei ainoastaan aja linjoja, vaan lukee tietä kuin kirjettä vanhalta ystävältä. Tämänkin taidon voi omaksua vain jatkuvalla altistumisella erilaisille alustoille. Katsotaan vaikka Juha Kankkunen – nelinkertainen maailmanmestari, joka hioi ajotaitonsa mitä vaatimattomimmissa harjoitusoloissa Suomessa. Eikä ne olleet sileitä asfalttiteitä. Ne olivat mutaisia metsäreittejä, polanteisia kyläteitä ja keskeneräisiä sorapohjia. Siellä opittiin, ei studiokisoissa.
Hyvä harjoitusralli toimii kouluna, ei areenana
Parhaat harjoitukset eivät ole niinkään näyttäviä, vaan tehokkaita. Harjoitusrallit antavat kuljettajalle mahdollisuuden tehdä virheitä oikeassa kontekstissa – ilman tuhansien silmäparien painetta ja ilman tulostaulukon tuomaa stressiä. Samalla niissä muodostuu kuljettajan ja kartanlukijan välinen yhteys, joka ei synny PowerStage-osuudella vaan arjen synkronoinnissa: missä luetaan samaa nuottia, kuullaan sama rytmi ja reagoidaan ajoissa. Muistan tapauksen, kun eräs aloitteleva duo ei saanut yhteistyötään rullaamaan virallisessa kisassa. Ohjasin heidät kahteen intensiiviseen harjoitusralliin peräkkäisinä viikonloppuina. Kisan jälkeen he olivat kuin kaksi näkymätöntä ratasta samassa koneistossa. Tuo samanlainen näky löytyy usein myös Carlos Sainzin uran alkuvaiheista – mies ei pelännyt rääkätä itseään harjoituksissa saadakseen täydellisen ajo- ja nuottinäkemyksen kohdilleen.
Kokonaisuuden hahmottaminen rakentuu toistojen kautta
Se mikä erottaa potentiaalisen mestarin keskikastista, on kyky yhdistää havainto, ajo ja analyysi lähes refleksinomaisesti. Harjoitusrallit antavat pohjan näiden refleksien rakentamiselle. Ne pakottavat kuljettajan harjoittamaan jatkuvaa arviointia: oliko kaarreajo oikeassa rytmissä, tarvitsiko käyttää välikaasua vai ei, sijoittuiko auto mutkan ulostulossa optimaalisesti suhteessa seuraavaan jarrupisteeseen? Näihin kysymyksiin ei vastata YouTube-videoiden teoriadialogeilla. Näihin vastataan soratiellä, jossa jokainen sekunti opettaa, jokainen virhe polttaa muistiinpiirtyvän jäljen ja jokainen onnistunut etapa vahvistaa perustaa. Sama filosofinen pohjavire on nähtävissä Dakar-rallin kaltaisissa vaativissa koitoksissa, joissa kestävyyden rinnalle nousee sopeutumiskyky ja kokonaisvaltainen ymmärrys.
Loppusanat: Älä kiirehdi huipulle – rakenna se
Liian moni nuori kuljettaja yrittää kiirehtiä mestariksi ennen kuin on oppinut oppimisesta mitään. Todellinen mestaruus ei synny nopeimmasta kierrosajasta testiradalla, vaan kyvystä hallita ajoneuvoa, reittiä ja omaa päätä paineen alla. Ja tämä kyvykkyys rakennetaan harjoitusrallien aikana, toisto toistolta. Jos siis kysyt, mikä on nuoren kuljettajan tärkein resurssi – unohda sponsorit, medianäkyvyys tai uusin tekniikka. Se kaikkein kriittisin on rauhoitettu, rakenteeltaan pedagogisesti mietitty harjoitusralli. Paikka, missä voi epäonnistua turvallisesti ja kasvaa todelliseksi kuljettajaksi. Tässä pelissä ei tärkeintä ole se, kuka ajaa kovimmin, vaan kuka oppii eniten.