Carlos Sainz Cenamor, lempinimeltään ”El Matador”, syntyi Espanjassa 12. huhtikuuta 1962 ja tänä päivänä hänet tunnetaan rallin kaksinkertaisena maailmanmestarina vuosilta 1990 ja 1992. Carlos Sainz aloitti urheilu-uransa pelaamalla squashia ja jalkapalloa ollen squashin Espanjan mestari jo 16 vuoden nuoressa iässä. Hän opiskeli lakia yliopistossa ja kiinnostui moottoriurheilusta, ensin rata-autoilusta ja sitten rallista.
Sainz ajoi ensimmäisen rallinsa vuonna 1980. Aluksi hän ajoi B-ryhmän Renaultia mutta vuonna 1987 hän ajoi ensimmäisen MM-rallinsa takavetoisella Ford Sierralla. Hän voitti uransa ensimmäisen MM-rallin ensimmäisen erikoiskokeen Sierrallaan, mutta ei päässyt lopulta maaliin asti. Vuosina 1988 ja 1989 mies jatkoi ajamista Fordilla, takavetoinen Sierra ei kuitenkaan ollut kilpailukykyinen. Kuljettajan taidot oli jo kuitenkin huomattu muualla, ja hän siirtyikin ammattilaiskuskiksi Toyotalle 1989. Kyseisenä vuonna Sinz ajoi Toyotalla vain seitsemän rallia mutta huippumenestys antoi odottaa itseään.
Toyota 1989-1992
Vaikka Toyota ei ollutkaan suuri nimi rallimaailmassa, osallistuen Celicalla erikoisralleihin, kuten Safari-Ralliin, alkoi Celica GT-Four ST-165 mallin esittelyn myötä menestystä kertyä myös rallin MM-sarjassa. Carlos Sainz ja hänen tallikaverinsa Juha Kankkunen kuljettivat uutta Celicaa menestyksekkäästi, joskin auton luotettavuudessa oli edelleen ongelmia. Luotettavuusongelmien tähden Sainz ei voittanut mestaruutta kaudella 1989 mutta sijoittui kuitenkin toiseksi.
Kaudella 1990 Carlos Sainz sai vihdoin palaset kohdalleen, ja korjasi voitot Akropolis-rallissa, Uuden Seelannin rallissa, Jyväskylässä, jossa hän oli ensimmäinen kansallisuudeltaan pohjoismainen ulkopuolinen voittaja, ja RAC-rallissa. Voittamalla mestaruuden Toyotalla hän samalla lopetti Italialaisen Lancia vuodesta 1987 jatkuneen valtakauden MM-rallissa. Lancia-kuskit Didier Auriol ja Juha Kankkunen sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi.
Vuonna 1991 Carlos Sainz sijoittui toiseksi, häviten Lancia-kuljettaja Juha Kankkuselle. Hän volttasi Toyotansa Australian rallissa ja joutui käyttämään niskatukea. Molemmat kuljettajat, Sainz ja Kankkunen voittivat viisi osakilpailua ja mestaruustitteli ratkesi vasta viimeisessä osakilpailussa RAC-rallissa, jossa Kankkunen oli Sainzia nopeampi.
Seuraavana vuonna, 1992, hänellä oli allaan Toyota Celican ST 185 auto. Hän ajoi voittoon Safari-rallissa ja Katalonian rallissa. Mestaruuden tavoittelu oli kolmen kauppaa, Juha Kankkunen ja Didier Auriol Lancioillaan haastoivat mestarin. Ennen RAC-rallia hän johti Kankkusta kahdella pisteellä ja Auriolia kolmella. Sainz voitti kisan ennen Ari Vatasta ja Juha Kankkusta ja onnistui uusimaan Maailman Mestaruustittelin. Toyota valmisti 440 kappaletta Toyota Celica GT-Four ST-185s autoja, jotka oli varustettu Carlos Sainzin nimeä kantavalla laatalla ja jotka myytiin halukkaille. Carlos Sainzilla on edelleen yksi tällainen auto jonka, hän sai Toyotalta ja hän ajaa sillä katsomaan suosikkijoukkueensa Real Madridin otteluita.
Menestyksestään huolimatta Toyotalla hän jätti tallin siirtyen Lancian kuljettajaksi 1993. Osasyynä tähän oli se, että Sainzin henkilökohtainen sponsori Repsol ei katsonut hyvällä Toyotan kumppanuutta Castrol öljy-yhtiön kanssa. Vaikka Lancia oli voittanut automerkkien mestaruuden kuusi vuotta peräjälkeen, se alkoi olla jo vanhentunut tekniikaltaan ja joutui antamaan tilaa tuoreemmille automerkeille. Lupauksista huolimatta Lancia ei panostanut Delta Integralen kehitykseen riittävästi ja niinpä Carlos Sainzin menestys autolla jäi varsin vaatimattomaksi. Hän sijoittui lopulta kahdeksanneksi Juha Kankkusen voittaessa mestarin tittelin Toyotalla. Lancia vetäytyi kilpailemasta kauden lopulla.
Sainz ja Subaru 1994-95
Vuonna 1994 Carlos Sainz otti pestin Subarulle, korvaten Ari Vatasen. El Matadorin taidot auton kehityksessä auttoivat Subarua saavuttamaan tasaväkisen aseman Toyotan ja Fordin rinnalla. Tallikaverina hänellä oli Colin McRae. 1995 vuonna Subaru voitti valmistajien tittelin, joka osoittaa Sainzin ja McRaen kyvyt paitsi hyvinä kuljettajina myös autojen kehittäjinä.
Kaudet 1996-1997
Vuonna 1996 Sainz palasi Fordille, tällä kertaa Ford Escort RS Cosworthin rattiin, josta kehitettiin edelleen WRC-auto. Hän voitti Indonesian rallin ja päätyi palkintopallille tämän lisäksi viidesti ja sijoittui kokonaiskilpailussa kolmannelle sijalle. Mitsubishin Tommi Mäkinen vei mestaruuden ennen Subarun Colin McRaeta. Kausi 1997 oli toisinto edellisestä kaudesta samojen kuljettajien vallatessa samat sijoitukset.
Toyota kutsuu
Vuonna 1998 oli jälleen vuorossa pesti Toyotalla. Yhdessä Didier Auriolin ja teamin kanssa he kehittelivät uutta Toyota Corolla WRC-autoa. Sainz voitti sekä Monte Carlo- että Uuden Seelannin rallit. Dramatiikkaa nähtiin kauden päättävässä RAC-rallissa, jossa El Matadorilla oli mahdollisuus voittaa MM-titteli Tommi Mäkisen joutuessa keskeyttämään. Kuitenkin, Carlos Sainzin Toyota hyytyi 300 metriä ennen viimeisen etapin maalia ja mestaruustitteli meni jälleen Tommi Mäkiselle Subarulla. Sainzin voittoon olisi riittänyt kolmas sija.
El Matador kokeili vielä taitojaan Fordilla ja Citroenilla. Hän on myös osallistunut Dakar ralliin voittaen sen vuosina 2010, tuolloin Volkswagenilla ja vielä 2018 Peugeotilla. Näyttää siltä Carlos Sainzin tapauksessa, että kun on syntynyt rallikuskiksi, elää rallikuskina. Sydäntä lähellä Sainzilla on myös jalkapallo ja erityisesti Real Madrid-joukkue, jonka riveissä hän nuorempana harjoitteli.
Espanjan valtio on myös muistanut Carlos Sainzia ja myöntänyt hänelle Olympic Order mitalin 1997, Kuninkaallisen Suurristin mitalin Urheilusaavutuksista vuonna 2001 ja Kultaisen mitalin urheilusta samana vuonna. Lisäksi Carlos Sainz lisättiin Rally Hall of Fameen yhdessä Michele Moutonin kanssa.