Rallimaailmaa seuraaville on selvää, ettei kyse ole pelkästään nopeudesta tai käsittelystä – turvallisuus on ollut olennainen osa ralliautoilun kehitystä siitä lähtien kun ensimmäiset autot lähtivät irvistyksellä soratielle. Mutta mitä todella tarkoittaa, kun puhutaan turvallisuusinnovaatioista? Tämä ei ole pelkästään kysymys kypäristä tai turvavöistä. Kyse on kokonaisvaltaisesta järjestelmästä, jossa jokainen komponentti – kuljettajan penkistä jousitukseen ja elektroniikkaan – elää ja hengittää yhtä tarkoitusta: estää pahin, kun todennäköisyydet kääntyvät sinua vastaan.
Runko ja turvakaaret – ensimmäinen linja
Rallikuski voi painaa kaasua huoletta, kun tietää, että häntä ympäröi teräksinen suoja, joka noudattaa millintarkkoja sääntöjä. Alkuvuosinahan roll-cage ei ollut edes vakiona – moni kuski luotti kohtaloon ja paksuun kalloon. Mutta 1980-luvun lopulla FIA:n sääntöhihnat kääntyivät tiukemmalle, ja siitä lähtien turvakehikot eivät ole olleet pelkkä metalliputkisto vaan hitsattu turvaraami, joka jakaa iskun voimat kontrolloidusti, keräen energiaa ennen kuin se saavuttaa kuljettajan tai kartturin. Useimmiten puhutaan T45-kromimolybdeeniteräksestä – materiaalista, jolla voisi yhtä hyvin rakentaa lentokoneen runkoa. Näin estettiin ne kohtalokkaan puskurin läpäisevät vauriot, joita vielä 70- ja 80-lukujen ryminäkaudella uutisoitiin synkillä otsikoilla. Nykyään jokainen kulma, hitsauspiste ja kiinnityskohta käydään tarkasti läpi tarkastuksissa ennen ja jälkeen rallin.
Istuimet ja HANS-järjestelmä
Jokainen, joka on nähnyt vanhaa kuvamateriaalia rallista, tietää että ennen penkit muistuttivat enemmän keittiötuolia kuin turvavarustetta. Tänään käytössä ovat hiilikuituiset kuorielementit, joissa yhdistyvät kevyt paino ja äärimmäinen kestävyys. Penkki kiinnitetään suoraan runkoon kuudella pultilla, ja sen ergonomia suunnitellaan kuljettajan mittojen mukaan. HANS (Head and Neck Support) – tuo niskatuki, jota moni noviisi vielä parikymmentä vuotta sitten vastusti – on ollut kenties ratkaisevin lisä kuolemaan johtavien onnettomuuksien vähentämisessä. Se jakaa ristikkäiset voimat niskasta rintakehälle, estäen hengenvaarallisen hyperextensionin törmäystilanteessa. Lisätietoa tästä turvajärjestelyistä kilpailuissa.
Polttoainesäiliöt ja paloeristys – joskus unohtuvat, mutta elintärkeitä
Vaikka monet keskittyvät turvakoreihin, yksi alue jää usein vähemmälle huomiolle: polttoainejärjestelmä. Täälläkin on nähty suuria harppauksia, ja hyvä niin. Työni varrella olen nähnyt tilanteita, joissa auton runko pysyy ehjänä, mutta tankista lähtenyt vuoto saa liekit ahmaisemaan autokunnan hetkessä. Nykyiset turvasäiliöt valmistetaan kerrosrakenteisista materiaaleista: sisin kerros on joustava mutta tiivis kumiseos, ja ulkokuori kevyt komposiitti. Lisäksi ne sijoitetaan mahdollisimman keskelle autoa, matalalle – painopisteen ja törmäyssuojauksen vuoksi. Ja muistetaanpa sekin, että jokainen polttoaineletku kulkee paloturvallisissa kanavissa, ja katkeaa automaattisesti törmäyksessä. Lisätietoa siitä, miten kokonaiset turvajärjestelyt kilpailuissa rakentuvat, löytyy erillisestä artikkelistamme. On hyvä ymmärtää, että auton sisäinen turvallisuus on vain osa kokonaisuutta.
Elektroniset järjestelmät ja tiedonkeruu
Digitoinnin myötä turvallisuus ei ole jäänyt pelkkien fyysisten suojauksen varaan. Monessa autossa hyödynnetään nykyään dataloggeria, joka kerää reaaliaikaisesti tietoa iskun voimakkuuksista, lämpötiloista ja jarruvoimista. Tämä mahdollistaa sekä tapahtumien jälkianalyysin että jokaisen komponentin kulumisen tarkan tarkastelun. Turvakytkimet, sammutusjärjestelmät ja kuljettajatilatiedot välittyvät suoraan kilpailun ohjaukseen, mahdollistaen välittömät toimet. Joissain tapauksissa, esimerkiksi konepellin alta löytyvät modernit elektroniikkaratkaisut ja moottorin älykkäät suojausjärjestelmät liittyvät suoraa turvallisuusprotokolliin.
Tiedottaminen ja katsastus
Näistä kun puhutaan, moni unohtaa, että järjestelmällinen katsastus on viimeinen ja tärkein turvamekanismi. Katsastaja, joka tunnistaa vaurioituneen iskunvaimentimen tai liian löysän turvavyön, saattaa pelastaa hengen – vaikka joskus kuski nurisee ja väittää kaiken olevan kunnossa. Mutta sääntökirja ei valikoi, eikä kokemus valehtele. Tätä ei opi koulun penkillä. Tiedon ymmärtäminen edellyttää kokemuksen tuomaa silmää – jokainen naarmu, ruuvin jälki tai maksahtava ääni voi kertoa enemmän kuin diagnostiikkaohjelma.
Kypärät, vaatteet ja näkyvyys
Viimeiseksi: kuljettajan ja kartturin suojavaatteet. Kypärät ovat kehittyneet dramaattisesti – muistatteko vielä ne 70-luvun avoimet mallit, joissa tuuli vispasi hymyä? Nyt mennään täysin suljetuilla, HANS-yhteensopivilla hiilikuitukypärillä, joissa myös viestintä on integroitu. Paloa kestävien vaatteiden suhteen FIA 8856-2018 -standardin mukaiset varusteet ovat minimivaatimus. Mutta yhdellä osa-alueella mennään yhä vähemmälle huomiolle: näkyvyys. Useissa kaavailuissa kojetauluun ja tuulilasiin jää sokeita pisteitä, jotka voivat ratkaista tilanteen mutkan jälkeen. On tärkeää panostaa siihen, että laitteisiin ei lisätä elementtejä turvallisuuden kustannuksella. Jos haluat nähdä, miten tämä näkyy myös visuaalisessa dokumentoinnissa, kannattaa lukea artikkeli rallivalokuvauksen perusteista, jossa käsitellään myös turvallisuusnäkökulmaa kuvaajan silmin.
Pohdintaa – missä mennään nyt?
Nykyinen ralliautoilu on turvallisempaa kuin koskaan – mutta tässä pelissä mikään ei ole varmaa. Jokainen innovaatio on tulos käytännön kokemuksesta, joskus kovalla hinnalla opitusta. Juju ei ole niinkään siinä, mitä kaikkea lisätään, vaan mitä jätetään lisäämättä. Liika teknologian luottaminen ilman ymmärrystä voi olla yhtä vaarallista kuin sen puute. Kunnioita autosi reaktioita, tunnet sen liike jokaisessa mutkassa, ja muista – nopeus ilman turvallisuutta on vain matka kohti lääkintähelikopteria.