Rallimaailmassa yksi aloittelevien virheistä on aliarvioida sään vaikutus auton suorituskykyyn. Ei riitä, että auto toimii täydellisesti kuivalla asfaltilla — oikea taito mitataan vasta, kun taivas aukeaa, hiekkatie pöllyää tai pakkanen puree renkaisiin kuin susi reiteen. Kun sää vaihtuu, muuttuu kaikki: jousitus, iskunvaimennus, rengaspaineet, ajokorkeus, ja jopa vaihteiston välitykset. Nämä eivät ole hienosäätöjä; ne ovat elinehto. Kun kelit kääntyvät, auton täytyy puhua kuin sinfonia kuljettajan käsissä — muuten matka päättyy ojaan, eikä varikolle.
Rengasvalinta säällä kikkailtaessa
Tässä kohtaa useampi noviisi ampuu itseään jalkaan, kuvainnollisesti. Moni luulee, että neljä samanlaista rengasta sopii joka keliin. Väärin. Märälle soralle valitaan pehmeä yhdistelmä, joka lämpenee nopeasti, kun taas kuivalla, pölyisellä pinnalla käytetään kovempaa seosta kulumisen vuoksi. Olen nähnyt tilanteita, joissa rengasvalinnat rallissa on ratkaissut kisan jo ennen ensimmäistä mutkaa. Myös ilmanpaineet vaihtelevat kelin mukaan — kylmässä nostamme painetta, jotta rengas lämpenisi nopeammin, kuumalla taas laskemme välttääksemme ylikuumenemisen ja liiallisen kulumisen.
Jousitus ja iskunvaimennus tilanteen mukaan
Toinen asia, jossa useampi harjoittelija menee metsään — ja joskus kirjaimellisesti — on alustan säätäminen. Kuivalla tiellä matalampi ajokorkeus antaa paremman vakavuuden, mutta sateella tai pehmeällä tiellä alusta on nostettava. Miksi? Koska muuten pohjalevy menee tukkoon mudasta, auton painopiste muuttuu epävakaaksi ja pito häviää. Saatat säätää rebound-iskut liian jäykiksi, ja koko perä lähtee luisuun kuin saippua lavuaarissa.
Muistan tapauksen Jyväskylässä, jolloin sade yllätti juuri ennen pätkän alkua. Auto oli säädetty täydellisesti kuivaan, mutta epäilimme sadetta. Tunnin varoitusajalla nostimme ajokorkeutta 8 mm, vaihdoimme vaimentimet pehmeämpiin asetuksiin ja renkaat uraisemmiksi. Voitimme sen pätkän seitsemällä sekunnilla. Se on ikä tavallisessa mittapuussa, mutta rallissa — kuin sukellus minuutin pidätyksellä.
Voimansiirron ja vaihteiston hienosäätö
Voimansiirrossa sää tekee eron: lyhyempi välitys liukkaalle, pidempi kuivalle. Kova sade tuo mukanaan riskin moottorisammutukselle matalilla kierroksilla, joten vaihteiden on oltava lyhyempiä, jotta kone pysyy hereillä. Moni ei ymmärrä, miten nopeasti märällä tai lumisella tienpinnalla nopeudet laskevat. Jos välitys on liian pitkä, kuljettaja jää välikäynnille. Ja silloin ei auta muu kuin voimasana ja jarru.
Yhden kilpailun aikana tehtiin virheellinen välityspäätös sateen sattuessa — olennaisesti valittiin liian pitkä perävälitys. Auto toimi loistavasti aamun kuivissa olosuhteissa, mutta kun sade iski, menimme kuin traktori jäällä. Oppirahat maksettiin, ja se ei ollut halpaa rautakauppatavaraa.
Ralliautomodin vaikutus sään hallinnassa
Huippuunsa viritetyt ralliautomodifikaatiot antavat enemmän pelivaraa säiden vaihdellessa. Säädettävät toisiot, aktiivinen jousitus ja kehittyneet ajovakausjärjestelmät helpottavat työtä, mutta eivät tee siitä vähemmän tärkeää. Jos et tiedä, mitä teet, teknologia ei pelasta. Tiedän useamman tiimin, joka luottaa elektroniikkaan enemmän kuin tilannetajuun — ja he maksavat siitä sijoituksissa.
Mentaliteetti, kun sää hallitsee tietä
Lopuksi: ajaminen vaihtelevassa säässä ei ole vain mekaanista säätöä. Se on filosofinen lähestymistapa. On ymmärrettävä, että et taistelisi sääolosuhteita vastaan, vaan työskentelet niiden kanssa. Sää on kuin villihevonen — et kesytä sitä voimalla, vaan myötäilemällä. Näin toimi oikein myös Carlos Sainz, mies jonka ajotaito oli yhtä oikullinen kuin sää itse. Hän tiesi, mitä muut vain arvasivat: että auto on vain jatke kuskin kädestä, mutta sää määrää, kuinka pitkälle sillä viivalla pääsee.
Täsmällisyys voittaa arvailun. Jos et huomioi kosteuden, ilmanpaineen tai lumen vaikutusta, olet kuin keittiömestari ilman mausteita — ruoka voi kyllä valmistua, mutta se ei maistu miltään. Rallissa sää ei ole este, vaan asetelma. Ja juuri siinä piilee koko lajin kauneus.